BLOG
March 14, 2010 03:35AM
The article became so wordy that I think I'll offer it to Soundi first and only maybe after that to Rytmi.
Hammond tuulessa soi
Pelle Miljoona tunnetaan vannoutuneena Dylan-diggarina. Vuonna 2008 Pelle bändeineen mm. soitti Dylania Ramonesin ja Sex Pistolsin hengessä "Dylan goes punk" -illassa Vastavirta-klubilla Tampereella. Keikalla kuultiin punk-sovituksina mm. All Along The Watchtower, Mr. Tambourine Man, Lay Lady Lay, Only A Hobo, The Times They Are A-Changin’, Maggie’s Farm ja Highway 61 Revisited.
Pellen punk-juuret kuuluvat jollain tavalla myös Pellen ja hänen silloisen bändinsä 1979 levyttä-mässä Like A Rolling Stone –suomennoksessa Enää itkeä voit, vaikka sovitus ei olekaan punkmai-sen kaahaava. Petrin suomennos on taattua Pelle Miljoonaa ja menee täydestä varmasti ainakin fa-neihin.
Uusin julkaisu jolta kappale löytyy, on kaksi vuotta sitten julkaistu neljän cd:n Pelle-kokoelma Olen kaunis – kaikki laulut 1978-80.
Liveversio Enää itkeä voit -kappaleesta ilmestyi Pelle Miljoona & Rockers -yhtyeen livelevyllä Si Si Live, joka äänitettiin vuosien 1991 ja 1992 keikoilla ja julkaistiin syksyllä 1992. Yhtye käytti vielä tuolloin nimeä Rockers, joka on levyn kannessakin. Myöhemmin nimi vakiintui muotoon Pel-le Miljoona & Rockers.
Run Don’t Walk vuodelta 1979 on The Ronski Gang –yhtyeen coverpainotteisin albumi. Lainoja edustavat Renegadesin Do The Shake, Dylanin/Manfred Mannin If You Gotta Go Go Now, Gerry & The Pacemakersin It’s Gonna Be Allright, Shirellesin/Manfred Mannin Sha La La, sekä Swin-ging Blue Jeansin Hippy Hippy Shake.
Ronski Gangin musiikkia on luonnehdittu “äijärockiksi” ja bändiä on nimitelty köyhän miehen hur-riganesiksi. Yhtye oli suosionsa huipulla 70- ja 80-lukujen vaihteessa, jolloin se oli Suomen suosi-tuimpia keikkabändejä. Ronsi Gang keikkailee nykyään harvakseltaan. Perustajajäsenistä ovat koko ajan pysyneet mukana vokalisti Harry "Ronski" Sjöblom, rumpali Hans "Hate" Sjöblom ja basisti Kaj "Misteri" Eklund.
Run Don’t Walk –albumista ilmestyi myös cd-painos vuonna 2002.
1980-luvun ensimmäinen kotimainen Bob Dylan –cover oli The Dogsien autotallihenkinen Mr. Tambourine Man. The Dogs (aiemmin Pera & Dogs) oli vuosina 1979-80 toiminut rockyhtye, jonka keulahahmoina toimivat Pera Kallio (laulu ja kitara) ja Ile Kallio (kitara ja laulu). Dylan-laina löy-tyy yhtyeen toiselta, The Dogs-nimellä julkaistulta albumilta. Muut soittajat kakkosalbumilla olivat Maukka Siirala (basso) ja Jyrtsä Rautakoura (rummut).
Suomalaisen iskelmämusiikin kestosuosikin Katri Helenan yli 400 levytetyn laulun joukkoon mah-tuu myös yksi Bob Dylan -cover. Sydämeni tänne jää –albumilla vuonna 1980 Katri Helena laulaa kappaleen Siksi mä elän, joka on Raul Reimanin suomennos Dylanin Slow Train Coming –albumin (1979) kappaleesta Man Gave Names To All The Animals. Reimanin suomennos on jossain määrin luonnonsuojeluhenkinen, kun taas Bobin oma teksti sijoittuu Raamatun luomiskertomuksen aikoi-hin.
Toinen versio samasta suomennoksesta kuullaan Olavi-nimisen esiintyjän omakustannekasetilla neljä vuotta myöhemmin. Olavi-nimen taakse kätkeytyi kuusimiehinen yhtye, jossa soittivat Jaakko Aalto (kitara, huuliharppu, rummut, laulu), Pekka Alhonpää (rummut) Jouni Hilska (bassokitara, laulu), Kari Keitaanniemi (laulu, kitara), Kaj Lindholm (kosketinsoittimet, laulu) ja Tapio Nyström (kitara, laulu). Tässä nimenomaisessa kappaleessa ovat mukana myös Kari Lehtinen (bassokitara) ja Tommi Puro (rummut).
Kasetin kustantaja on T:mi Laser-Studio Vanha-Ulvilasta. Kansilipukkeessa yhtye kiittää Ulvilan seurakuntaa soittotiloista ja soittolaitteista.
Pohjanmaalaisen ja ruotsinkielisen kuusimiehisen tanssiorkesteri Ramonan kasetilla vuodelta 1983 kuullaan Rune Sjöblomin laulama ja Tore Lagergrenin ruotsintama Vinden ger svar eli Blowin’ In The Wind.
Samalta vuodelta ansaitsee maininnan ”Suomi-rockin shamaanin” Ismo Alangon säveltämä ja sa-noittama hypnoottinen punkralli Tuulelta vastauksen saan, joka ilmestyi Sielun Veljien ensimmäi-sellä albumilla. Kappaletta tuskin voisi lukea mukaan Dylan-covereitten joukkoon, ellei Siekkarei-den englanninkielinen sivuprojekti L’Amourder olisi tehnyt biisistä omaa versiotaan, jossa Blowin’ In The Windin sanoitusta lainataan enemmän.
L’Amourderin raivoisa esitys ilmestyi kolme vuotta myöhemmin mini-LP:llä Ritual. Englanniksi-kaan laulettu Sielun Veljien/L’Amourderin Blowin’ In The Wind ole niinkään Dylan-cover, vaan Ismo Alangon oma biisi, johon on lainattu mukaan Blowin’ In The Windin teksti lähes kokonaan.
Suomenkielisestä kappaleesta on olemassa myös Jyväskylän Ilokivessä 1989 äänitetty liveversio, joka julkaistiin 2008 Sielun Veljien live-albumien sarjan ensimmäisessä osassa Kansan parissa 1.
Suomi-rockin sanataituri Juice Leskinen levytti vuonna 1984 amerikkalaisen oppi-isänsä kappaleen One More Cup Of Coffee mutta jätti sen suomentamatta. Juicen versio on mukana Leskisen ja Grand Slamin livetuplalla Kuopio-Iisalmi-Nivala. Ehkä kyse oli siitä, että kun livelevy päätettiin tehdä, tämäkin biisi vain sattui tulemaan mukaan. Uusi cd-julkaisu Juicen livealbumista Kuopio-Iisalmi-Nivala löytyy vuodelta 2003.
Katin LP:llä Ki kii kii vuodelta 1984 kuultiin toinen suomennos Man Gave Names To All The Ani-malsista. Kääntäjänä oli nyt Turkka Mali, joka suomensi kappaleen lastenlauluksi Näin sai nimen kaikki eläimet. Kati (oik. Kati Kaasalainen) oli 80-luvun lapsitähtiämme, joka lauloi mm. Peukaloi-set retket suomeksi. Näin sai nimen kaikki eläimet -laulussa on toisena laulajana levyn tuottaja Juk-ka Koivisto.
Kappale löytyy myös Valittujen Palojen vuonna 2000 julkaisemalta 4-CD:n kokoelmalta Kaikkien aikojen lastenlaulut.
Lauluyhtye KEN äänitti Kirjapajan julkaisemana vuonna 1985 kasetin, jolla kuullaan virkistävä gospel-käännös Blowin’ In The Windistä. Lasse Vahtolan suomennos erottuu edukseen satojen BITW-covereitten joukossa. Ensimmäistä säkeistöä mennään vielä Dylanin hengessä, mutta Laulu-yhtye KEN ei enää kertosäkeessä epäröi, vaan ilmoittaa, ettei vastaus olekaan Blowin’ In The Wind, vaan: ”Sinä ymmärrät sen ja löydät vastauksen/ vain Jumala tuon kaiken hallitsee”. Ja lopuis-sa säkeistöissä ei enää kysellä how vaan asiat ovat selvää.
W. Raitolampi & Knaves Swing –nimisellä omakustannekasetilla vuodelta 1985 kuullaan Ham-mond-uruilla soitettu instrumentaaliversio Blowin’ In The Windistä. Kasetilla soittavat muusikot ovat W. Raitolampi (urut, syntetisaattorit, soolo- ja komppikitarat, rummut) ja Lars Broholm (basso, komppikitarat).
Toinen kuriositeetti samalta vuodelta on Sailors-yhtyeen kasetti Sailors purjehtii taas/sails again/seglar igen. Kokkolalainen rautalankaa ja 1960-luvun poppia soittava Sailors esittää äänitteel-lään omat versionsa When The Ship Comes Inista sellaisena kuin Hollies sen levytti samoin kuin oman versionsa Byrdsien Mr. Tambourine Man -sovituksesta. Kappaleet löytyvät myös 1998 ilmes-tyneeltä Sailors-CD:ltä "Back to the 60's: 25 Old Classic's/Vanhaa Klassikkoa".
Herra Tampuurimies
Ristin Voiton julkaisemalla kasetilla vuodelta 1987 kuullaan jo kolmas eri suomennos Man Gave Names To All The Animals –kappaleesta. Suomennos on nyt nimeltään Eläimille nimet Aadam antoi, suomentaja on Bengt Forsberg ja esittäjinä ovat Heidi ja Marjaana ystävineen. Vierailevana solistina kappaleessa on Päivi Aalto, joka laulaa laulun. Heidi ja Marjaana (Heidi Liukkunen ja Marjaana Salminen) ovat ne kaksi pikkutyttöä, jotka hihkaisevat eläinten nimet säkeistöjen lopussa.
Sami Hurmerinnan toisella soololevyllä Haze Band Live vuodelta 1987 kuullaan kansainvälistä tasoa oleva Dylan/Hendrix-cover All Along The Watchtower. Livenä Cafe Metropolissa Helsingis-sä äänitetyllä albumilla Samin Haze Bandissä soittavat myös Anssi Nykänen (rummut), Harri Ran-tanen (basso) ja Seppo Helin (keyboards).
”Sam Haze” oli ilmeisesti jonkinlainen yritys lanseerata koko ikänsä Hendrix-fiksoitunut Hurmerin-ta kansainväliseksi kitarasankariksi (hän oli vieraillut erilaisissa Tribute to Jimi -konserteissa ulko-maillakin ja keräillyt Hendrix-nauhoitteita). Menestys jäi yhtä vähäiseksi ja lyhyeksi kuin Kirkan vastaava "Born to Be Wild"-kaudella.
Vuonna 1987 Ritva-Leena Kopra lauloi heleästi Tuulelta vastauksen saan Reposen päivittämänä suomennoksena, jonka tekstuuri siis poikkeaa huomattavasti Finn Trion aikoinaan levyttämästä suomennoksesta. Kopran tulkinta ilmestyi kasetilla Peppi Pitkätossu ja muut hauskat laulut.
Seuraavana vuonna ilmestyi Musta Putki –yhtyeen omakustannekasetti, jolla kuullaan nimimerkin A. Antti suomennos The Times They Are A-Changin’ –klassikosta. Musiikkitietokantojen mukaan yhtyeessä tavalla tai toisella vaikuttaneita nimiä olivat em. henkilön lisäksi ainakin Pekka Huusko-nen, Pauli Viinikari, Hans Laanijoki sekä nimimerkit J. Pikataru ja Lsw-Trio.
Kappaleen suomennos Kusessa ollaan julistaa meidän kaikkien pian hukkuvan tunkioon, sillä ”voi veljet me kusessa ollaan”.
1980-luvulta löytyy vielä kaksi suomalaisilla äänitallenteilla julkaistua Bob Dylan –coveria, joista ensimmäinen on Dave Lindholmin White Midnight –bändin studioäänitys Knockin’ On Heaven’s Doorista. Lindholmin White Midnight-bändi oli toiminnassa vuosina 1989-90. Bändissä soittivat Daven lisäksi Kari Lehtinen (basso) ja Arto Rautajoki (rummut, lyömäsoittimet).
White Midnightin esitys löytyy myös Lindholmin vuonna 1995 julkaistulta 4-cd:n Sitähän se kaikki on –boxilta.
Tamperelaisen Säppi-yhtyeen Lintumies-albumilla vuodelta 1989 on mukana Markku Lonkilan suomennos Dylanin Nashville Skyline –albumin (1969) kappaleesta Country Pie. Bändin johto-hahmona ja laulavana kitaristina toimi Seppo ”Säppi” Hakasalo. Vuoden 1989 albumilla soittavat lisäksi Arska Rautajoki (rummut), Nipa Niilola (kitara) ja Pertsa Tolonen (basso). Säppi oli toimin-nassa 80-luvun lopulla, 90-luvun alussa ja uudelleen 2000-luvun alussa. Yhtyeen toiminta päättyi Hakasalon kuolemaan vuonna 2003.
Lonkilan Mummon piirakka -suomennoksen kohdalla joku voi jo kysellä, missä kulkee coverin raja ja kuinka paljon kappaleen suomennosta ja sovitusta on mielekästä improvisoida. Kappaleen uutta sovitusta tuskin tunnistaisi ilman sanoitusta. Suomennoksen ensimmäiset säkeet kuuluvat: ”Istun yksin baarissa unissain, seuranani köyhä kinkkumunakas vain”, ja muutenkin se on kaukana alkupe-räisestä, mainiten mm. Paavo Väyrysen ja Mauno Koiviston.
1990-luvulle siirryttäessä törmätään yhteen eniten radiossa soineista suomalaisista Dylan-covereista eli Freud, Marx, Engels & Jungin Herra Tampuurimieheen. Pekka Myllykosken suomennoksessa Dylanin surrealistinen mestariteos Mr. Tambourine Man on kääntynyt rehvakkaaksi kännäyslauluk-si: tamburiinimiehestä on tehty kapakan portsari ja laulun miljöö sijoittuu muutenkin ravintolaym-päristöön.
Suositun vuonna 1984 perustetun rock/kantri-yhtye Freud, Marx, Engels & Jungin johtohahmot (ja ainoat alkuperäiset jäsenet nykyisessä kokoonpanossa) ovat laulusolisti Pekka Myllykoski ja kitaris-ti Arto Pajukallio.
Rautalanka/iskelmä/pop-rock-bändi Beatfools on viihdyttänyt kansaa ”60’s-tyylillä aidoilla soun-deilla” jo vuodesta 1986. Yhtyeen jäsenet ovat Kari-Pekka Eronen (lead quitar), Markku Salonen (basso ja laulu), Jari Saastamoinen (kitara ja laulu) ja Kari Kaatrakoski (rummut).
Beatfoolsien vuoden 1990 albumilla Shake kuullaan uusi versio Itke siis, siitä viis -standardista. Beatfoolsien komppiosasto kuulostaa niin irtonaiselta, että orkesterin versio putoaa uraan ehkä svengaavammin kuin yksikään toinen Vainion suomennoksen lukuisista tulkinnoista.
Laulaja Hannu Leidénin ja kitaristi Markku "Crazy" Heiskasen vetämä Havana Black piti hard rockin perinteitä kunniassa 1980-luvun lopulla, piti välillä luovaa taukoa mutta on jälleen tien pääl-lä. Dylan-cover If You Gotta Go, Go Now löytyy Radiomafian (Yleisradion) vuonna 1990 julkai-semalta albumilta Havana Black/Pepe Ahlqvist. Tällä radiokäyttöön tarkoitetulla cd:llä Havana Black esittää neljä kappaletta ja Pepe Ahlqvist huuliharppuineen kymmenen kappaletta.
Legendaarisen Hurriganes-kitaristi Pekka "Albert" Järvisen (s. 1950 – k. 1991) kolmas ja viimeinen soololevy Mirror Tower ilmestyi 1991. Postuumina ilmestyneellä albumilla on mukana raa’ankuuloinen versio Drifter’s Escapesta, jossa Järvisen kitara mouruaa pieteetillä.
Järvinen kuoli yksityisellä keikkamatkalla Lontoossa maaliskuussa 1991 ennen albumin viimeisiä miksauksia.
Kuriositeetteja
His Master’s Noise -yhtyeen toukokuussa 1992 Savoy-teatterissa äänitetyllä albumilla Alive! kuul-laan gospel-kappaleita ruotsiksi ja englanniksi esitettyinä. Yhtyeessä on mukana seitsemän muusik-koa, mm. Anssi Växby ja Jukka Leppilampi, joka laulaa Dylan-lainan Gotta Serve Somebody.
Kahdeksan- ja puoliminuuttinen Gotta Serve Somebody on kasvavan tunnelman varassa etenevä esitys, jossa taustakuoron osuus on vahva. Viimeisessä säkeistössä Leppilampi karjaisee: ”You may call me JUKKA LEPPILAMPI, no matter what you say/ You still gonna have to serve somebody”.
Suomalaisia covereita tarkastellessa voisi luulla Bob Dylanin levytysuran käytännössä kuivuneen kokoon uskoontulon jälkeen, sillä Hectorin vuoden 1992 Political World –suomennos on edelleen ainoa kaupallisella levyllä ilmestynyt suomalainen tulkinta vuoden 1979 jälkeen julkaistusta Dyla-nin biisistä.
Elämä on politiikkaa –suomennos ilmestyi albumilla Ensilumi tulee kuudelta (1992). Vaikka Hector tässä kannattaakin Dylanin uudempaa tuotantoa ja mm. ylisti Time Out Of Mindia haastattelussa, ei hänkään taida silti varauksetta ihannoida uudempaa Dylania. Mm. vuoden 2003 Helsingin konsertin jälkitunnelmissa Hector iltapäivälehdessä antoi Dylanin esitykselle vain arvosanan kuusi ja vannoi, että se oli hänen viimeinen Dylan-konserttinsa.
Hectorin suomennoksesta löytyy hänen tuotannolleen tuttua rahavallan ja pääomapiirien kritiikkiä.
Mumbo Jumbo on taiteilijanimi Archie Alwaysin (Ari Ainasoja) 1990-luvun alussa perustama tur-kulainen a cappella -lauluyhtye. Viisimiehisen yhtyeen muut alkuperäisjäsenet olivat taiteilijanimet Pette Davis, K. J. Cartoon, Dick Crazy ja Richie Burnout. Internetin tietojen mukaan yhtye on toi-minut viime vuosiin asti ja esiintynyt enimmäkseen päiväkodeissa ja kouluissa.
Mumbo Jumbon luenta Knockin’ On Heaven’s Doorista ilmestyi 1992 vinyylisinglellä, jonka A—puolella oli kappale nimeltään Mumbo Jumbo.
Mumbo Jumbon laulamassa Knockin’ On Heaven’s Doorissa soittimina ovat ainoastaan ihmisäänet. Kappaleen alussa on viittaus myös toiseen tunnettuun rock-kappaleeseen, nimittäin Jethro Tullin hittiin Too Old To Rock’n Roll, Too Young To Die.
Helsinkiläinen 1987 perustettu Hearthill teki kuusi albumia ja rokkasi ulkomaita myöten. Viisimie-hisen yhtyeen johtohahmot olivat laulaja Jussi Sydänmäki ja kitaristi Samuli Laiho. Coverversio I Want Yousta on mukana bändin vuoden 1992 albumilla Lost In The Limbo Zone.
Brittityylistä rock’n rollia soittavan Skylarksien albumilla vuodelta 1992 kuullaan Dylan/Byrds-cover Mr. Tambourine Man sekä lisäksi mm. Chuck Berryn, Beatlesin ja Kinksien kappaleita. Tur-ku-Parkano-Vaasa-akselilla vaikuttavassa, edelleen toimivassa yhtyeessä soittavat veljekset Keijo, Pasi ja Tero Laihonen sekä hengenheimolainen Jakke Aho.
Vuonna 1993 Finnmatkojen "housebändi" Äffät julkaisi Finnairin kustantamana CD:n nimeltään Der Tour Reiseakademie 98. CD:llä kuullaan versio Knockin’ On Heaven’s Doorista sekä lisäksi mm. kappale Wir sind in Lappland (Hubi hat Euch lieb), ”Me olemme Lapissa (Hubi rakastaa si-nua)”.
Äffissä on mukana kaikkiaan 16 laulajaa ja soittajaa. MTV3:n studioissa äänitetyn ja Kassu Halosen tuottaman Dylan-coverin laulaa "Finnair Deutschland-Direktor" Paavo Virkkunen. Lisäksi kappa-leessa ovat mukana Finnairin laulukuoro sekä kitaristi Juha Björninen.
Lisää Äffien musiikkia kuultiin vuonna 1994 Eternal Flame -albumilla. Vuoden 1994 albumilla on mukana myös toinen Dylan-cover I Shall Be Released, jonka niin ikään laulaa Paavo Virkkunen. Finnairin taustakuoro on kuitenkin mukana vain Knockin’ On Heaven’s Doorissa.
Aurorakören on Turussa vuodesta 1963 asti toiminut ruotsinkielinen laulukuoro. Aurorakören esitti oman tulkintansa Blowin’ In The Windistä kasetillaan Sommarutflykt, joka ilmestyi vuonna 1993. Kuoron johtajia tällä äänitteellä ovat Paul Jansson ja Toni Sjöblom.
Kuriositeettiosastoon kuuluu myös folk-bluesbändi Grassrootin omakustannekasetti samalta vuodel-ta. Kasetilla kuullaan mukavasti svengaava ja vähän erikoisesti laulettu All Along The Watchtower, jossa vokalistin jippona on laulaa teksti ”vähän sinne päin”. Yhtyeen jäsenet ovat Lasse Lemberg (laulu, harppu ja dobro), Raimo Lyly (kitara, harppu) ja Jouni Häkkinen (basso).
Bob, Dave ja Juice
Leningrad Cowboys nousi suuren yleisön tietoisuuteen viimeistään kesällä 1993 Helsingin Senaa-tintorilla pidetyn Total Balalaika –ilmaiskonsertin ansiosta. Alun alkujaan nämä tötterötukat oli nähty Kaurismäen vuoden 1989 elokuvassa Leningrad Cowboys Go America. Yhtyeessä olivat alusta asti mukana Sleepy Sleepersien nokkamiehet Mato Valtonen ja Sakke Järvenpää.
Leningrad Cowboysin sekä 160-jäsenisen venäläisen Aleksandrovin yhtyeen eli Puna-armeijan kuo-ron Senaatintorin esityksestä julkaistiin myös tupla-cd. Levyn biisilista on Cowboyseille tunnus-omainen sekoitus länsimaisia rock-klassikkoja ja venäläisiä kansanlaulua uudelleen sovitettuna. Knockin’ On Heaven’s Doorin lisäksi tallenteella kuullaan koko joukko muita tunnettuja rock-klassikkoja kuten Stairway To Heaven, It’s Only Rock’n Roll, Sweet Home Alabama ja Proud Ma-ry.
Leningrad Cowboys on levyttänyt peräti kolme eri versiota Knockin’ On Heaven’s Doorista. Toi-nen oli studiotallenne, joka kuultiin Cowboysin ja Puna-armeijan kuoron vuonna 1994 ilmestyneel-lä Happy Together –albumilla. Kolmas ja kaikkein harvinaisin on Megamanian julkaisema live-cd Nokia Balalaika Show vuodelta 1995. Levyllä kuultava Cowboysien ja venäläisvahvistusten Knockin’-tulkinta on äänitetty kesäkuussa 1994 Berliinin Lustgardenissa pidetyssä Nokian sponso-roimassa ilmaiskonsertissa, joka keräsi 60 000 kuulijaa.
Kolmesta levytetystä versiosta huolimatta Knockin’ On Heaven’s Dooria ei kelpuutettu mukaan vuonna 1999 julkaistulle Leningrad Cowboysien kokoelma-albumille Thank You Very Many.
Juice Leskisen suomentama Street-Legal-laulu Is Your Love In Vain sai nimekseen Joutavat tunteet ja sen lauloi Popeda-solisti Pate Mustajärvi vuoden 1995 sooloalbumillaan Ikurin turbiini.
Juice kertoi haastatteluissa nuoruudessaan suomentaneensa mm. Highway 61 Revisited –albumin kokonaan. Paikallisradioissa 90-luvun alussa pyörineessä Juice 40 –sarjassa kuultiin joitakin varhai-sia Juicen kotinauhoituksia kuten Motopsycho Nitemare –suomennos ”Psykomotorinen painajai-nen”. Joutavat tunteet oli kuitenkin ensimmäinen Leskisen Dylan-suomennos, joka pääsi levylle asti.
Dave Lindholm innostui Dylanista jo kesällä 1965 kuultuaan radiosta Maggie’s Farmin. Vuonna 1991 Mikko Kuustosen Q-Klubin haastattelussa Lindholm sanoi Dylanin olevan hänelle ”ensim-mäinen ja viimeinen idoli”. Tässä Dave viittaa Bobin kolmannen albumin kansiteksteihin, joissa Dylan kirjoittaa ”Woody Guthrie was my last idol/ he was the last idol/ because he was the first idol”.
YLE:n 1994 julkaisemalla promo-cd:llä Music From Radio Atelier kuullaan kaksi Lindholmin Dy-lan-coveria Oxford Town ja Love Minus Zero/No Limit. Kummatkin kuuluvat suomalaisten Dylan-tulkintojen helmiin tyylikkäine sovituksineen (mm. baritonisaksofoni, pasuuna, tuuba). Oxford Townissa on erikoista myös kappaleen kesto: vain 57 sekuntia.
Lindholmin tulkinnat kuultiin ensimmäisen kerran elokuussa 1992 Harri Huhtamäen ja Radioatel-jeen tuottamassa kuunnelmassa Bob, Davy, Janne ja minä. Ohjelman musiikkivastaava ja orkesterin johtaja oli Paroni Paakkunainen.
Iskelmä- ja rocklaulaja Bablo alias Marko Junnilaisen lauloi vuonna 1995 levylle oman tulkintansa Reposen Tuulelta vastauksen saan -suomennoksesta. Myös Bablon laulama versio on tekstiltään hieman erilainen kuin aiemmat, sekä Finn Trion että Ritva-Leena Kopran tulkinnat. Bablon karhea tulkinta julkaistiin hänen toisella studioalbumillaan Paikka auringossa, samoin kuin pari vuotta myöhemmin Fazerin 20 suosikkia –sarjan Bablo-kokoelmalla.
Nuorempi Raittisen veljeksistä Eero tunnetaan paitsi veljensä Jussin kanssa perustamasta "suoma-laisten rockmuusikkojen sisäoppilaitos" The Boyseista, myös monista muista bändeistä: ennen Bo-yseja Eeron kaksi tunnetuinta yhtyettä olivat The Esquires ja The Sounds; myöhemmistä kiinnityk-sistä muistetaan erityisesti Tasavallan Presidentti ja Kultukurkut.
Eeron ja hänen kansainvälisten seikkailijoittensa lännenhenkisellä albumilla vuodelta 1996 kuullaan Jari Rissasen suomennos When I Paint My Masterpiecesta. Kun mä lasken Niagaran –suomennoksessa liikutaan enimmäkseen Pohjois-Amerikan maisemissa, vaikka tekstissä mainitaan myös Pohjanmaa, Kuortane, Kainuu ja Kalevala!
Kuriositeettiosastoon sijoittuu ruotsinsuomalaisen tanssiorkesterin Orionin mukaelma Byrdsien ykköshitistä Mr. Tambourine Man. Äänitys löytyy Orionin ainoaksi jääneeltä albumilta De’ e’ rock’n roll ikväll vuodelta 1996.
Juontajanakin tunnettu tanssilavojen kehäkettu Eki Jantunen heitti samana vuonna kehiin jälleen yhden lähes identtisen mukaelman Johnny Liebkindin ja The Soundsin 1965 levyttämästä Itke siis, siitä viis –coverista.
Yhdeksänkymmenluvun lopulta löytyy vielä kahdeksan uutta coverlevytystä, joista kaikki eivät kylläkään ole uusia äänityksiä.
Jan Stenforsin kansainvälisen kuuloinen versio Seven Daysista Stenforsin ilmestyi vuoden 1997 sooloalbumilla Vinegar Blood. Jan Stenfors tunnetaan musiikkimaailmassa paremmin taiteilijani-mellä Nasty Suicide. Nasty oli Hanoi Rocksien perustajajäseniä ja soitti yhtyeessä kitaraa vuosina 1980-85. Hanoi Rocksien hajottua Nastylla oli muita bändejä kuten Cherry Bombz, The Suicide Twins ja Cheap & Nasty.
Myöhemmin Jan Stenfors vaihtoi taiteellisen uran tieteelliseen ja toimii nykyään proviisorina.
Maakunnista kajahtaa
Tietosanomat Oy:n ja Vankeinhoidon koulutuskeskuksen 1998 julkaisemalla Musiikkia kiven sisäl-tä -albumilla kuullaan Suomen eri vankiloista koottuja musiikin harrastajia. Knockin' On Heaven's Doorin esittää Keravan kollit, jossa ovat mukana Jani Harinen, Jan Peter Hägg, Petri Miettinen ja Antti Roos.
Yli neljästäkymmenestä laulajasta koostuvan Wegelius-sekakuoron esittämä kaunis tulkinta Ring Them Bellsistä on kuultavissa ainoastaan Yleisradion ruotsinkielisen aseman Radio Vegan 1998 julkaisemalla CD:ltä.
Samana vuonna iskelmä- ja tanssimusiikkiyhtye A. Aallon Rytmiorkesterin albumilla kuultiin jäl-leen yksi identtinen luenta Vainion tuttua tutummasta Itke siis, siitä viis -suomennoksesta.
Vuosituhannen lopun kiistatta merkittävin kevyen musiikin ilmiö maassamme oli Hectorin, Kirkan, Pave Maijasen ja Pepe Willbergin muodostama Mestarit-laulukombinaatio. Mestarit-projekti oli myös kaupallisesti täydellinen menestys, josta osoituksena olivat loppuunmyyty jäähallikiertue ja Mestarit Areenalla -cd:n huimat myyntilukemat.
Lokakuussa 1998 Hartwall Areenalla äänitetyllä ja seuraavan vuoden puolella julkaistulla livealbu-millaan Mestarit esittävät Tuulelta vastauksen saan -suomennoksen muistolauluna vuoden 1998 elokuussa kuolleelle Pertsa Reposelle.
Kappale aloittaa Mestareiden konsertin ”unplugged-osuuden”. Kuten Hectorkin toteaa levyllä spii-katessaan kappaletta, Reposen teki kappaleesta useampia suomennoksia. Esimerkiksi Finn Trion levyttämän version ja Mestareitten version tekstit ovat täysin erilaisia, eikä niitten välillä ole yhtään samanlaista säettä, paitsi kertosäe "Tuulelta vaan mä vastauksen saa/ Tuulelta vastauksen saan". Mestareitten versiossa Hector laulaa ensimmäisen ja kolmannen säkeistön, toisesta säkeistöstä Kir-ka laulaa kaksi ensimmäistä säettä, Pave kaksi seuraavaa ja Pepe kaksi viimeistä säettä.
Näihin aikoihin myös Juice palasi vielä kerran Dylanin pariin mallikelpoisella käännöksellään Street-Legalin kappaleesta Changing Of The Guards. Vahdinvaihto-suomennos ilmestyi CD-singlellä vuoden 1999 puolella ja seuraavana vuonna Leskisen albumilla L.
Arkistojen aarteita edustaa jyväskyläläisen Silvery-yhtyeen versio Love Minus Zerosta. Esitys on äänitetty vuonna 1967 tai 1968 Jyväskylässä Yleisradion Keski-Suomen alueradion studiossa ja se julkaistiin jyväskyläläistä 60-luvun pop-musiikkia esittelevällä Nights Of The Sixties –kokoelmalla vuonna 1999.
Silvery oli Jyväskylässä vuosina 1966-68 soitellut yhtye, jossa olivat mukana Sakari Joutsenkylä (basso, laulu), Veikko Nyberg (kitara, laulu), Pekka "Vando" Suvanto (rummut, laulu), Pertti Val-tonen (laulu) ja Aarno Yliselä (urut, laulu).
Silvery oli suosituin kotikaupunkinsa monista bändeistä ja tunnettiin myös Jyväskylän ulkopuolella. Vando Suvanto kertoo nettisivuillaan: ”Yhtye sai hyvän startin, sillä runsas viikko ensimmäisen esiintymisen jälkeen TV-ohjaaja Erkki Pohjanheimo innostui nähdessään meidät hyväntekeväisyys-keikalla ja pestasi meidät "Valmiina… pyörii" -ohjelmaan.
”TV-ohjelmien lisäksi uran huippu lienee ollut Ankin Aikakone-kiertue, jossa esiinnyimme ruotsa-laisen Baby Grandmothers -yhtyeen kanssa säestäen Anki Lindqvistin lisäksi Georg Dolivoa ja Is-mo Sajakorpea. Silvery olikin suosittu säestysorkesteri ja tässä ominaisuudessa työskentelimme myös Arto Sotavallan, Jukka Kuoppamäen ja kakkoskokoonpanolla Sammy Babitzinin kanssa.”
Silveryn cover kuulostaa tänä päivänä hieman vanhentuneelta, vaikka historiallisesti tämä arkisto-nauhoitus on toki mielenkiintoista kuultavaa. Kappaleessa laulusolistina on Pertti Valtonen.
Omakustannelinjaa edustaa vaasalaisen taidemaalari-laulaja Hasse Westergårdin cd, jolla kuullaan mm. neljä Leonard Cohen -coveria sekä Hassen ja hänen yhtyeensä kapakkapianon pimputuksineen rokkaava sovitus I'll Be Your Baby Tonightista.
Jyväskyläläinen Pertti Hämäläinen laulaa Blowin’ In The Windin vuonna 2000 albumillaan Aikaan täysikuun. Julkaisijana on oman paikkakunnan Riskirecords, jonka puuhamiehenä toimii em. Silve-ry-yhtyeessä soittanut Veikko "Veksa" Nyberg.
Pertti "Pepe" Hämäläinen toimi laulusolistina vuosina 1966-68 vaikuttaneessa Traces-yhtyeessä, joka niin ikään on mukana Nybergin tuottamalla Nights Of The Sixties –kokoelmalla. Hämäläisen levyllä kuultavat kappaleet ovat kuitenkin uusia äänityksiä. Blowin' In The Windissä Pepe hoitaa laulupuolen ja Veksa kaikki instrumentit.
Knockin’ On Heaven’s Door –coverin julkaisi vuonna 2001 myös HIM-kitaristi Daniel Lioneye (oik. Mikko Lindström) sooloalbumillaan The King Of Rock’n Roll. Lioneyen tulkinta tästä Dylan-klassikosta on nupit kaakossa äänitetty ja sieltä hevimmästä päästä.
Hämeenlinnalainen Eternal-bändi keikkaili aktiivisesti vuosina 1967-1970. Yhtye aloitti 60-luvulla Rolling Stonesin ja Bob Dylanin kappaleilla, bluesilla sekä vahvoilla versioilla Spencer Davis Groupin ja Ike ja Tina Turnerin sielukkaasta musiikista. Omaa levyä ei koskaan tehty, mutta keik-koja riitti ja bändi tunnettiin hyvin eteläisessä Hämeessä ja monien vierailujen myötä myös Helsin-gissä.
Vuonna 2001 tarjoutui tilaisuus koota bändi uudelleen vuosikymmenien keikkatauon jälkeen. Eter-nal soitti tunnin keikan Petäyksessä Nostalgia-festivaaleilla. Keikalta taltioitu seitsemän kappaleen hyvätasoinen live-äänite samoin kuin kansitaide levyyn Eternal Live on ladattavissa laulusolisti Harri Sissalan kotisivuilta.
Eternalin coverin liittää mielellään muitten omakustanteiden joukkoon, sillä bändin versio Knockin' On Heaven's Doorista on vahva ja sielukas urkutaustoineen ja maukkaine huuliharppu- ja viu-luosuuksineen.
Fat Larry & The Lespatorsien viiden biisin CDEP vuodelta 2002 kuulostaa melkoisen punkhenki-seltä. Finnmusic.net määrittelee yhtyeen genreksi "American rock with garage touch". Levyllä kuul-laan versio If You Gotta Go, Go Nowsta.
Suomenruotsalaisen P-O Hillin 12 kappaleen omakustanne-cd:llä vuodelta 2002 kuullaan peräti viisi Dylan-coveria: When The Ship Comes In, The Times They Are A-Changin', I Shall Be Re-leased, Tomorrow Is A Long Time ja It Ain't Me, Babe. Akustisen kitaran säestyksellä lauletut kap-paleet on taltioitu Turussa vuonna 1976. CD:n kansilipuke kertoo, että nykyään kalastajana toimiva P-O Hilli tuli 70-luvulla tunnetuksi "Kokkolan Bob Dylanina".
Knock-, knock-, knockin’…
Daven Lindholmin ja Orfeuksen yhteistyön testamentiksi jäi joulun alla 1974 julkaistu livelevy Lil-lan, jolle valittiin kahdeksan heinäkuisella Lilla Teaternin keikalla kuulluista 13 kappaleesta. Vuo-den 2002 CD-julkaisulla kuullaan loputkin viisi kappaletta, mukana on myös Knockin’ On Hea-ven’s Door. Näistä viidestä kappaleesta kaksi oli jo ennätetty julkaista vuoden 1977 Kenen laulu –kokoelmalla, mutta Knockin' On Heaven's Door jäi silloin hyllylle koska se oli Daven mielestä hieman epävireinen versio.
Kim Brownin luotsaama birminghamilaisyhtye Renegades villitsi Suomen nuorisoa 60-luvulla. 2000-luvulla yhtyettä nähtiin jälleen Suomessa Back to Sixties -tapahtumissa. Yhtye palasi studiol-lekin, tuloksena 2002 Poptorin julkaisema kokoelma, jolla kuullaan yhtyeen vanhoja hittejä ja muita 60-luvun kappaleita uusina versioina, mukana myös versio The Manfred Mannin hitiksi tekemästä The Mighty Quinnista.
Roots-musiikkia soittavan Tiny Tonesin levyllä vuonna 2002 Susanne Raulamo tulkitsee kuulaasti mm. Leonard Cohenin ja Tom Waitsin kappaleita sekä Dylanin I Shall Be Releasedin. Säestyksessä pääosassa on vuoden 1953 Salora-putkiradion vahvistama kitarasoundi. Kitaristina on laulajattaren siippa Jussi Raulamo.
Kuulas on myös Ritva Oksasen marlenedietrichmäinen tulkinta Blowin' In The Windistä samalta vuodelta. Myös Marlene Dietrich levytti Blowin’ In The Windin 60-luvulla, sekä englanniksi että saksaksi. Oksasen versio Reposen suomennoksesta löytyy Oksasen 2002 julkaistulta Ja joka yö –cd:ltä sekä myös laulajattaren Elämän sirkus – Lauluja estradilta 1971-2002 -kokoelmalta.
Tommi Variksen johtaman itähelsinkiläisen Roihuvuoren seurakunnan nuorisokuoron live-CD:llä kuullaan seuraava suomalainen Knockin' On Heaven’s Door -cover. Levy on äänitetty Roihuvuoren kirkossa 8.3.2003.
Vannoutuneisiin Dylanin kuulijoihin kuuluu myös Mikko Kuustonen, joka Pori Jazzissa levy-yhtiön edustajana pääsi myös tapaamaan idolinsa. Mikko on laulanut levylle yhden Dylanin kappaleen, nimittäin Knockin’ On Heaven’s Doorin, vierailevana solistina Vallila Tractorsien vuonna 2003 ilmestyneellä live-CD:llä.
Vuonna 2004 Dylania levytettiin Suomessa aitoon rockabillytyyliin. Asialla oli turkulainen Flatbro-ke Trio, joka levytti Don’t Think Twice, It’s All Rightista sekä studio- että liveversion. Rockabil-lyksi sovitettu ja soitettu studioversio ilmestyi Dust & Diesel –cd:llä ja liveversio cd:llä Grand Are-na Rock’n Roll Party 2004.
Samana vuonna kitaristilegenda Hasse Walli julkaisi omakustanteena live-CD:n Live Crazy. Albu-milla kuullaan varsin jymäkkä versio Like A Rolling Stonesta, joka ei häviä monellekaan ulkomaa-laiselle coverille. Laulajana kappaleessa on Steve Webb.
Vuodelta 2004 löytyy jo neljäs Man Gave Names To All The Animals –suomennos. Aarni Varjosen suomentamana kappale on saanut nimekseen Ison kissan päivät, ja sen esittää tuttuun humoristiseen tyyliinsä Vilperin perikunta cd:llään 12 ½ -vuotisjuhla-albumi. Turkulainen lauluyhtye Vilperin Perikunta tunnetaan monista lainakappaleitaan, joista tunnetuimpia ovat ainakin ”Turkulainen Hel-singis” (Stingin Englishman In New York) ja "Piirimyyjä" (Uriah Heepin Easy Livin').
Vilperit ovat lisäksi levyttäneet suomeksi myös Traveling Wilburysin kappaleen End Of The Line nimellä Oolrait, vuoden 1992 Gloria Vilperium –albumilleen.
Pelle Miljoonan varhaisia äänitteitä ilmestyi vuonna 2005 albumilla Tää on kapinaa! Mukana on myös Oh Sister kasettimankalla äänitettynä Pellen ja N.U.S.-yhtyeen ensimmäiseltä keikalta Savon-linnassa syksyllä 1977.
Mesta.net-sivustolla Pelle Miljoona kertoo haastattelussa vuodelta 2001: "Mutta kyllä tuo Bob Dy-lan on mulle sellainen ukko, että en mä siitä koskaan yli pääse. Enkä mä kyllä häpeä blokata vaikut-teita hienoilta taiteilijoilta."
Seuraava omakustanne on porvoolaisen trubaduurin Stefan Paavola CD Eternal (2005), jolla Paavo-la esittää omat tulkintansa kahdesta paljon levytetystä Dylanin kappaleesta Don’t Think Twice, It’s All Right ja I Shall Be Released.
Vuoden 2005 satoa on myös Åttopojat-yhtyeen suomenkielinen tulkinta Don’t Think Twicesta. Åt-topojilla on esittää uuden sovituksen myötä, myös Pekka Takin uusi suomennos nimeltään Niin vain on ja olkoon niin, vaikka melkein sama olisi ollut pitäytyä Vainion sanoituksessa. Siihen oli sentään ennättänyt tottua.
Saman vuoden julkaisuja on vielä Viihdekuoro Kehrien ja Bianca Moralesin leppoisasti tulkittu I Shall Be Released, joka on mukana kokoonpanon albumilla Gospel- ja joulukonsertti.
Nuoret ja vanhat
Suomalainen folkliike käynnistyi kunnolla syyskesällä 1964, kun Helsingissä näki päivänvalon fol-kyhdistys Hootenanny-klubi. Pienempiä folk-klubeja toimi muissakin kaupungeissa. Pohjoisen Suo-men ilmeisesti ensimmäinen folkyhtye oli syksyllä 1964 perustettu Pomfelis. Tämän Peter, Paul & Marya esikuvanaan pitäneen yhtyeen jäsenet olivat Liisa Lääveri (laulu), Matti Partanen (kitara, laulu) ja Jouni Suistola (kitara, laulu).
Vuonna 2006 Pomfelis julkaisi vanhojen aikojen muistoksi CD:llisen uusia, edellisenä vuonna teh-tyjä äänityksiä. Levyn kappaleet ovat 60-luvun ohjelmistosta tuttuja suomalaisia kansanlauluja ja amerikkalaisia folk-kappaleita, mukana myös Blowin’ In The Wind, jonka laulaa Lääveri.
Jälleen yksi tulkinta Reposen Tuulelta vastauksen saan –suomennoksesta kuullaan Härmänmaan seutukunnan julkaisemalla Härmänmaa laulaa -CD:llä. Levyllä kuullaan vuoden 2006 Härmänmaa laulaa –laulukilpailun finalistien esityksiä.
Seuraavana vuonna tilastokeskuksen henkilöstöyhtye Tilastollinen Päätoimisto juhli 30-vuotista toimintaansa albumilla, jolla Raimo Jahnsson laulaa Knockin’ On Heaven’s Doorin. Tämä on jo neljästoista suomalainen versio kappaleesta, mikäli Eternalin netissä ladattavissa oleva livelevy lasketaan tilastoihin.
Seuraava Knockin’ On Heaven’s Door –cover kuullaan Chapter 11-yhtyeen omakustannelevyllä, joka on taltioitu bändin keikalta 16.12.2006. Yhtyeen soittajat ovat Kim Ignatius (laulu, bassokitara, kitara), Olli Ignatius (kosketinsoittimet, kitara, laulu), Göran Lindqvist (kitara, bassokitara), Erkki Talvela (rummut) ja Hannu Yrjölä (kitara, saksofoni).
Ahvenanmaalta ponnistava Dur-rackarna julkaisi vuonna 2007 toisella kotimaisella Mikael Wiehen Dylan-ruotsinnoksen Du får hålla dig här kappaleesta You Ain’t Goin’ Nowhere. Lahden takana Mikael Wiehe ja Totta Näslund lauloivat kappaleen jo edellisenä vuonna albumillaan Totta & Wie-he: Dylan.
Keväällä 2006 Turun Radio (YLE) esitti 12-osaisen Föribeat-ohjelmasarjan 50- ja 60-luvun turku-laisesta nuorisokulttuurista. Seuraavana vuonna julkaistun Föribeat-CD:n musiikki on pääosin ke-rätty radio-ohjelmasarjaa varten. Blowin’ In The Windin esittävä Only Five oli turkulainen yhtye, joka vuonna 1969 muutti nimensä Yellow'ksi. Only Fiven Hollies-vaikutteinen esitys on taltioitu Yleisradion PopPop-ohjelmasta 12.11.1968.
Lyhyessä historiikissa suomalaisista Bob Dylan –coverlevytyksistä ollaan lähestymässä nykypäi-vää. Vuonna 1976 syntynyt Emma Salokoski yhtyeineen esittää vuonna 2008 ilmestyneellä jazz- ja folkvaikutteisella Veden alla –albumillaan, Girl From The North Countryn suomeksi, Salokosken omana suomennoksena nimellä Pohjan poika.
Download-singlenä julkaistiin vuonna 2008 nuorten mielenterveystyön tukemiseksi pidetyn Kuu-leeko kukaan? -konsertin tunnuskappale Ikuisesti. Timo Kiiskisen Forever Young -suomennoksen esittää K-70-kuoro Vanhat Kurpat konsertin housebändin komppaamana.
Suomalaisten Bob Dylan –covereitten joukkoon hyväksyttäköön myös Wentus Blues Bandin esitys, vaikka siinä laulusolistina onkin ex-Rollari Mick Taylor ja levyn julkaisija on saksalainen levy-yhtiö.
Vuonna 1986 perustettu kokkolalainen Wentus Blues Band on toimintansa aikana tuonut Suomeen suuren joukon yhdysvaltalaisia bluesmuusikoita ja toiminut heidän taustayhtyeenään. Yhtyeen 20-vuotisjuhlakonsertissa Helsingin Aleksanterin teatterissa lavalla nähtiin koko joukko juhlavieraita, mm. Mick Taylor, joka laulaa Blind Wille McTellin.
Ruf-yhtiö julkaisi konsertista vuonna 2008 Family Meeting -tupla-cd:n soundtrackina bändistä ker-tovaan dokumenttielokuvaan.
view comments(0) |
post comment
March 12, 2010 12:41AM
Suomalaisia Bob Dylan –covereita
Bob Dylanin lauluja on 60-luvulta alkaen levytetty ahkerasti ympäri maailmaa. Internetissä toimii David Plentusin ylläpitämä sivusto dylancoveralbums.com, jossa on luetteloitu yli 350 cover-albumia. Suomessa on tähän mennessä julkaistu vain yksi Bob Dylan –tribuutti-albumi, mutta yksit-täisiä covereita on ilmestynyt äänitteillä vuodesta 1964 alkaen jo pitkälti yli toista sataa.
Tuulelta vastauksen saan
Ensimmäinen suomalainen Bob Dylan –cover oli elokuussa 1964 ilmestynyt The Finn Trion levyt¬tämä Tuulelta vastauksen saan. Kappale äänitettiin mitä todennäköisimmin heinäkuussa 1964. Wi¬kipedia kertoo, että tämä yhtyeen toinen single sai ”hyvän vastaanoton”. Kappale komeilikin Suosi¬kin 100-listalla marraskuussa 1964 parhaimmillaan sijalla 31, joka tuohon aikaan merkitsi ehkä 500-1000 kappaleen myyntiä kuukaudessa. Singlen kokonaismyynti oli siten arviolta korkeintaan 5000 kappaleen luokkaa.
Pertti Reposen, Vesa Nuotion ja Tapio Kyöstilän perustama Finn Trio oli suomi-hootenannyn pio¬neeriyhtye, eräänlainen kotimainen vastine amerikkalaiselle Kingston Triolle.
Pertsan ensimmäiset sanoitukset olivat suomennoksia kuuluisan amerikkalaisen folktrion Peter, Paul & Maryn hiteistä. Blowin’ In The Wind oli Peter, Paul & Maryn suurin kansainvälinen hitti. Yhtye julkaisi kappaleen vuonna 1963 jo pari kuukautta ennen Dylanin omaa versiota, joka ilmestyi toukokuun lopussa Bobin hillittömällä kakkosalbumilla Freewheelin’ Bob Dylan.
Vaikka suomennos menestyi hyvin, Pertsa Reponen jätti The Finn Trion syksyllä 1964 ja siirtyi Hoo¬tenanny Trion riveihin. Pertsan tilalle valittiin Raimo Hakanen ja samalla yhtye hieman lyhensi nimeään muotoon Finntrio.
Sovitusten osalta useimmat varhaiset suomalaiset Dylan-coverit olivat kopioita aiemmasta kansain-välisesti menestyneestä coverista. Peter, Paul & Maryn tehtyä kappaleesta suuren hitin, oli Blowin’ In The Windistä ennättänyt ilmestyä maailmalla jo lukuisia muita co¬vereita, eikä Finn Trion tulkinta ollut mikään kopio Peter, Paul & Maryn tulkinnasta. Kahden miehen ja yhden naisen muodostaman amerikkalaistrion tulkinta on herkempi ja kauniimpi, kun taas kotoinen versio on julistavampi.
Reponen ei ollut tyytyväinen ensimmäiseen suomennokseensa Blowin’ In The Windistä, ja hän tekikin suomennoksesta useita myöhempiä versioita. Täytyy myöntää, että Finn Trion laulama teks-ti kuulostaa tänä päi¬vänä paikka paikoin vähän kömpelöltä, vaikka kappaleen otsikko onkin jäänyt elämään ja laululla on – pitkälti myös uusintalevytysten ansiosta – edelleen asema tunnetuimpana suomalaisena Dylan-levytyksenä.
Reposen teksti on levytetyin Bob Dylan –suomennos. The Finn Trion tulkinnan lisäksi viisi muuta artistia on julkaissut kappaleen omana versionaan, ja lisäksi löytyy kolme Sielun Vel-jet/L’Amourder-levytystä, joissa Reposen suomennosta on lainattu.
The Finn Trion esitys löytyy tätä nykyä helpoiten Fazer Recordsin 20 Suosikkia –sarjassa 1996 il-mesty¬neeltä cd:ltä Ei koskaan selvin päin.
Don’t Think Twice, twice
Toinen Suomessa levytetty Dylanin laulu oli lokakuussa 1965 Johnny & The Soundsien Scandialle purkittama Itke siis, siitä viis eli Don’t Think Twice, It’s All Right. Kap¬pale löytyy Johnny Lieb-kindin ja The Soundsien viimeiseksi yhteiseksi levytykseksi jääneen Öisin vain valvon -singlen B-puolelta.
The Sounds lienee merkittävin suomalainen ns. rautalankayhtye ja se toimi esikuvana lukematto¬mille aikalaisilleen. Yhtyeen perustivat kesällä 1962 neljä rautalankamusiikista innostunutta nuorta Henrik Granö, Bobi Söderholm, Peter Ekman ja Eljon "Johnny" Liebkind. Yhtye muistetaan
parhaiten 1963 ilmestyneestä Emma-hitistään, josta tuli iso hitti.
Miehistönvaihdoksia nähnyt joukkue levytti 60-luvun puolivälin jälkeen nimellä Johnny & The Sounds. Öisin vain valvon/Itke siis, siitä viis -singlen ilmestyessä yhtye veteli jo viimeisiään, sillä rautalankamusiikin parhaat päivät olivat auttamatta takanapäin. Johnny jatkoi soolouralla, ja
hänet muistetaan yhtenä 1960-luvun Suomen suosituimmista pop-/iskelmälaulajista, Dannyn ja Ir-win Goodmanin ohella. Toisin kuin em. pitkän linjan kollegansa, Johnny kuitenkin lopetti uransa jo vähän vuosikymmenen vaihteen jälkeen. Johnnyn viimeiseksi levyksi jäi 1973 ilmestynyt LP Jong-lööri Johnny.
Johnnyn Don’t Think Twice, It’s All Right -version sovituksellisille kasvonpiirteille on ehkä vaikea löytää yhtä ulkomaista isäehdokasta, sillä pelkästään vuonna 1965 kappaleesta julkaistiin maailmal-la neljättäkymmentä cover-versiota. Folk-hittien lin¬jalla jatkaneelle Peter, Paul & Marylle myös Don’t Think Twice oli iso hitti vuonna 1963. Johnny & The Soundsien folkrock-henkinen iskel-mäsovitus on kuitenkin enemmän velkaa The Seekersien tulkinnalle yhtyeen ensialbumilta vuodelta 1965. Samana vuonna kappaleen levyttivät myös mm. Bobby Bare, Four Brothers, Johnny Cash, Cher, Trini Lo¬pez ja Ivy League.
Juha Vainion iskelmäsuomennos on tuskin parhaita suomalaisia Dylan-käännöksiä, mutta hyvin sekin on jäänyt elämään, ja Vainion suomennoksesta löytyy lukuisia myöhempiä levytyksiä.
Uusimmat julkaisut joilta Johnny & The Soundsien cover löytyy ovat Warnerin 2008 julkaisema 2 CD:n Johnny-kokoelma 30 suosikkia sekä Siboneyn 2006 julkaisema suomi-folkkia esittelevä tup-la-CD Folk! - hootenannysta protestiin 1964-66.
Suomalaisista levylle tallennetuista Dylan-covereista selkeästi harvinaisin on Barbara Helsingiuk-sen vuonna 1965 laulama On parempi näin. Tätä Saukin alias Sauvo Puhtilan Don’t Think Twice –suomennosta ei löydy miltään kaupalliselta äänitteeltä. Kappale löytyy ainoastaan Yleisradion tuot-tamalta 78 kierroksen ”savikiekolta”, jonka tunnukseksi on fono.fin tietokannassa merkitty Äänile-vystö (Yleisradio) ÄDAT 249.
Vuonna 1937 syntynyt Barbara Helsingius on suomenruotsalainen folk- ja laulelmamusiikin esittä-jä, säveltäjä ja sanoittaja. Selvis-lehdessä vuonna 2000 Helsingius kertoi, että levy-yhtiöt ovat aina suhtautuneet häneen marginaali-ilmiönä, koska hänen voimakas alttoäänensä on sen verran poik-keava. Tämä ”kaikkien naistrubaduurien äiti” julkaisi ensimmäisen albuminsa 1966. Columbian julkaisemalla Barbara-nimisellä albumilla Helsingius tulkitsi suomeksi mm. kappaleet John Riley, San Francisco Bay Blues sekä Four Strong Winds.
Eksotiikkaa
Neljäs – tai siis oikeastaan kolmas – kotimainen Dylan-levytys oli The Finnish Beatmakersien en-sisingle Mr. Tambourine Man. Ensimmäisen singlensä yhtye julkaisi The Finnish Beatmakers –nimisenä, mutta pian nimeksi vaihtui Jormas, josta tuli vuosien 1965–66 suosituin kotimainen ko-koonpano. Perustamisvaiheessa yhtyeeseen kuuluivat Pepe Willberg (laulu, kitara), Raul Wickström (laulu), Seppo Keurulainen (kitara), Kaj Wallin (basso) ja Kurt Mattson (rummut).
Kirjatyöntekijänkadulla sijaitsevassa Kirja-studiossa elokuussa 1965 äänitetyn singlen B-puolella kuullaan kappale New Orleans. A-puolen kappaleessa, jonka nimi on singlen etiketissä kirjoitettu virheellisesti muotoon Mr. Tambourin Man, laulusolistina toimii Pepe Willberg ja B-puolen kappa-leessa Raul Wickström.
Mr. Tambourine Man oli ensimmäinen Pepe Willbergin levylle laulama kappale. Sovituksen osalta Jormasin tulkinnassa oli lähtökohtana The Byrdsien ykköshitti. Vertailussa Jormasin hieman köm-pelönkuuloinen esitys jää kaikin tuomariäänin kakkossijalle, mutta on siinä silti omanlaistaan ek-soottista viehätystä. Kyllä se pitää pintansa siinä missä vastaavat hollantilaiset, espanjalaiset, saksa-laiset ym. Dylan-luennat.
Uusin Jormas-julkaisu, jolta The Finnish Beatmakersien Mr. Tambourine Manin tätä nykyä löytää, on vuonna 2001 ilmestynyt kokoelma Saat miehen Rööperiin. Samalla kokoelmalla kuullaan myös kappaleen ennen julkaisematon tv-versio, jonka yhtye äänitti myöhemmin samassa kuussa neljän muun kappaleen ohella Scandian studiolla, TV-2:n syyskuussa 1965 esitettyä Ohimennen-ohjelmaa varten.
Mr. Tambourine Manin tv-versio ei paljoa poikkea aikaisemmin taltioidusta singleversiosta. Lyhy-essä Jormas-historiikissa Internetissä osoitteessa backtothesixties.org Juha Nikulainen kirjoittaa, että tulkinta on kehittynyt edellisestä dynaamisempaan suuntaan. Teknisesti kehittyneemmässä Scandian studiossa soundit olivat hieman paremmat.
Nuori Voima –lehden numeron 3/1969 mukana tullut liitelevy esitteli suomalaista underground-musiikkia. 18 minuuttia kestävällä levyllä kuullaan kymmenen kappaletta sekä 11 sekunnin mittai-nen Yhdyspankin mainoslause. Äänitteellä ovat mukana mm. Rauli Somerjoki, M.A. Numminen, Suomen Talvisota sekä Those Lovely Hula Hands, joka esittää Dylanin kappaleen I Shall Be Re-leased.
Those Lovely Hula Hands sai erikoisen nimensä havaijilaisaiheisesta iskelmästä. Yhtyeessä soitti-vat Timo Aarniala, Meri Vennamo sekä varhaisteinit Ann-Maj Aarniala, Raisa Vennamo ja Tuomas Korvenoja. Kvintetin soittimistoon kuuluivat mm. nokkahuilut, kaksi viulua, akustiset kitarat, bas-so, vesipilli ja kazoo. Muusikoista kolme oli tuohon aikaan vain 13-14-vuotiaita.
Nokkahuilu- ja kielisoitinyhtye Hula Handsien tulkinta I Shall Be Releasedista on varsin omalaatui-nen ja siinä on aivan erityinen hippihenkinen tunnelma. Äänitteessä on vielä se erikoisuus, että le-vyn etiketissä kappaleen nimeksi on merkitty ”Anyday Now” ja tekijöiksi ”M.Majava/T. Majava”!
Seitsemäntuumaisen eli singlekokoa olevan mutta LP-nopeudella pyörivän levyn mukana tulleessa erillisessä esittelylehtisessä kerrotaan esittäjiksi raisa, anne, joonas, meri, timo, kitara, huilu, viulu, laulu. Äänitykset kerrotaan tehdyn Finnvox-studiossa 30.4.1969, ja lehti ja levy tulivat tilaajille touko-kesäkuussa 1969.
Tietynlaista valppautta osoittaa I Shall Be Releasedin löytäminen lainattavaksi ”niinkin varhain”. Basement Tapes -biisejähän alkoi ulkomailla ilmestyä alkuvuodesta 1968. Manfred Mann sai yk-köshitin Mighty Quinnilla briteissä ja Julie Driscoll pääsi brittien top-10:een This Wheel's On Firel-la. I Shall Be Releasedin levyttivät vuoden 1968 puolella mm. The Band ja The Tremeloes, jonka versio oli pikkuhitti Britanniassa.
Those Lovely Hula Handsin esikuvaksi saattaisi epäillä The Band-esitystä, joka oli mukana Music from Big Pink-albumilla marraskuussa 1968. Toinen pääepäilty on Joan Baez, jonka Any Day Now - Songs of Bob Dylan -tupla ilmestyi briteissä huhtikuussa 1969.
1970-luvun alkupuolelta löytyy vain kolme uutta suomalaista Bob Dylan -coveria. Ensimmäinen on Toke Hariolan levyttämä, Vesa Veikkolan suomentama Olet mennyt pois eli Blowin’ In The Wind.
Toke Hariola oli raumalainen lavakansaa viihdyttänyt tanssiyhtye, jossa olivat mukana mm. Touko-Matti Heino sekä myöhemmin Uudessa Iloisessa Teatterissa sekä Seitsemän seinähullua veljestä -yhtyeessä ja nykyään Finlanderseissa soittava Kari Lehtomäki. Yhtyeen ainokainen albumi oli vuonna 1970 ilmestynyt Toke, jonka kannessa yhtye poseeraa kuusimiehisenä. 1970-luvun puolivä-lissä Toke Hariolan yhtyeen toiminnan jatkajaksi perustettiin Hariolax.
Toke Hariolan sektetti esiintyi myös Pori Jazz –festivaaleilla 1970-luvun alussa. Token versio Blo-win’ In The Windistä ei ole kuitenkaan jatsia, vaan sovituksen ilmeisenä esikuvana on Stevie Won-derin sovitus vuodelta 1966. Siinä missä Pertsa Reposen suomennos on piirtynyt kansalliseen muis-tiin, on Olet mennyt pois jäänyt unholaan joten muistin virkistämiseksi sen kertosäe: ”Ja viileyden kätköihin mieleni jää/ en katsella muualle voi.”
Polara-Bandin Blowin' In The Wind on mukana tämän viihdemusiikkia soittaneen kokoonpanon Soittorasia-nimisellä kasetilla, jonka julkaisija oli Finnsound ja jonka ilmestymisvuodeksi YLE:n fono.fi –tietokanta kertoo ”noin 1972”. Tätäkin harvinaista äänitettä saa huoletta nykyään etsiä kis-sojen ja koirien kanssa, eikä sitä silti helpolla löydä.
70-luvun alussa maamme iskelmälaulajien eturiviin kuulunut Dave alias Seppo Kohvakka muiste-taan hitistä Flirtaten vuodelta 1971. Samaisen veikeän rallinhan levytti vuotta myöhemmin myös Kai Hyttinen. Daven ura iskelmälaulajana jäi kuitenkin yhden albumin mittaiseksi, sillä mies koki hengellisen herätyksen ja on sen jälkeen ollut tunnettu kotimaisen hengellisen musiikin kestosuo-sikki.
Vuonna 1973 Dave levytti Mitä sisälläni on –albumille Dylanin kolme vuotta aiemmin julkaiseman If Not For Youn. Chrisse Johanssonin suomentamana kappale sai nimekseen Jos töitä ois. Daven päättäväinen tulkinta on varsin mukavaa kuunneltavaa ja taustan wah-wah-kitarat palauttavat kuuli-jan vaivatta 1970-luvun alkuun. Esikuvana ei taida tässäkään levytyksessä olla Dylanin oma versio, vaan joko Olivia Newton-Johnin listoille noussut cover vuodelta 1971 tai George Harrisonin tulkin-ta vuodelta 1970.
Nuuskamuikkunen laulaa ja soittaa Bob Dylania
1970-luvun jälkipuoliskolla Dylan-innostus tuntuu olleen maassamme kiivaimmillaan, ainakin mitä tulee uusiin suomalaisiin levytyksiin maestron sävellyksistä. Vuosina 1976-79 ilmestyi toistakym-mentä uutta coveria sekä kokonainen Dylan-tribuuttialbumi ja vielä neljän kappaleen EP-muotoinen tribuutti.
Vuonna 1976 levytettiin ensimmäinen lukuisista suomalaisista Knockin’ On Heaven’s Door –tulkinnoista. Internetistä poimitut tiedot kertovat kappaleen esittäjän Aimo Jaaran vaikuttaneen ai-koinaan sellaisissa yhtyeissä kuin Cascade, Express, Jef ja Kosmos, sekä myös Topmostin uusitussa kokoonpanossa 1970-luvulla. Kappaleen suomennos Olen jäänyt oven taa on toinen ja vähemmän tunnetumpi Pertsa Reposen kahdesta Dylan-käännöksestä.
Suomalaisen kevyen musiikin yksi suurista Hector on – monien kollegojensa tavoin – monesti mai-ninnut Dylanin yhdeksi suurista esikuvistaan. Jo ensimmäisessä Hectorista tehdyssä lehtijutussa Hesarissa marraskuussa 1965 nuori folk-klubien tulokas lausui oman mielipiteensä amerikkalaisesta maailmantähdestä: ”Ehkä Dylan liian räikeästi esittää meidän yhteiskuntamme heikkoudet, mutta hän on aloittanut hyökkäyksen ja saanut nuorilta paljon kannatusta.”
Vuonna 1969 Hector toimi kotimaisessa nuortenlehdessä kuukauden levyarvostelijana ja arvioi mm. Jimi Hendrixin All Along The Watchtower –singleä: ”Jimi Hendrix otti kovan riskin ruvetessaan tulkitsemaan nero-Dylanin nero-lyriikkaa. Moni on nimittäin iskenyt otsansa graniittiin siinä hom-massa. Vaan ei Jimi-boy, sillä homma onnistui sataprosenttisesti (...)”
Albumillaan Hotelli Hannikainen (1976) Hector esittää kaksi Dylanin laulua When I Paint My Mas-terpiece ja Lay Lady Lay.
Lukuisissa käännöskappaleissaan Hector on usein suosinut kääntämisen tapaa, jossa hän uudelleen-kirjoittaa tekstin suomalaiseen maisemaan sijoittuvaksi. Niin myös When I Paint My Masterpiece –käännöksessä, jossa suuresti taiteilijapersoona Hectoria muistuttava laulun puhuja kertoo kuulijoille matkastaan Roomaan, josta matka jatkuu lentokoneella, muttei Brysseliin ja sieltä Coca-Colan maahan vaan ”maahan mämmin” ja tarkemmin vielä ”Stadiin”.
Sovituksellisesti Hectorin version selkeä esikuva on The Bandin cover yhtyeen Cahoots-albumilta vuodelta 1971. The Bandin versiossa on mukana em. Cola-Cola/mämmi-säkeistö, toisin kuin Dyla-nin omassa levytyksessä samalta vuodelta.
Sujuvana kielenkäyttäjänä ja taitavana laululyyrikkona tunnetun Hectorin kaksi suomennosta Kun tein suurteoksein ja Hei leidi hei ovat kummatkin taidokkaita. Vuonna 1974 Introssa Hector kertoi että häneltäkin oli pyydetty käännöksiä Otavan OK-sarjassa ilmestyneen Leonard Cohenin lauluja-kokoelman jatkoksi: ”Mm. Dylania ja Cohenia on tarjottu suomennettavakseni ja se olisi ihan kivaa, mikäli siihen vain jäisi aikaa paneutua. Dylanin tekstit ovat sellaisia, ettei niitä oikein kannattaisi pilata lonkalta vedetyillä käännöksillä. Katsotaan mitä tapahtuu.”
Hotelli Hannikainen -albumista julkaistiin uusi remasteroitu cd viime vuonna.
Nykyään megasuositun Kari Tapion levytysuran alkuvuosille 1976 sijoittuu Itke siis, siitä viis –tulkinta, joka ilmestyi Scandian julkaisemalla Eri esittäjiä –albumilla Sekahaku 1.
Nuuskamuikkusen alias Timo Ulkuniemen Dylan-tribuutti-LP vuodelta 1976 on edelleen ainoa suo-malainen täyspitkä Dylan-tribuuttilevy. Levy sai ilmestyessään asiantuntevissa piireissä valitetta-vasti melkoisen murskakritiikin. Soundissa Pekka Markkula kirjoitti: ”Minä olen aina ajatellut, että jokainen Bob Dylanin ystävä on myös minun ystäväni. Nyt en enää ole niin varma.”
Esimerkiksi levyn sanoitukset eivät juuri kestä kriittistä tarkastelua. Markkula kirjoitti arvostelus-saan: ”Timo on valinnut suorimman mahdollisen tien ja pyrkinyt kääntämään suoraan välittämättä tarkkailla loppusointujen tai sanonnan tasoa. Tuntuu siltä, ettei hän ole vaivautunut etsimään mitään suomen kielen vastaavia sanontoja, vaan runtannut kamat putkeen kylmiltään.
”(...) Asiaa ei suinkaan auta se, että Timo on yhtä kehno laulaja kuin Dylan ja kaiken lisäksi monin-kertaisesti haljumpi tulkitsija. Viimeistään kolmen piisin jälkeen alkaa latteus ja laulajan epävar-muus ärsyttää. Kitaraa Timo paukuttaa ihan kivasti, mutta tässäkin tuntuu monotonisuus liian vah-vana. Timo ei näitä koukkuja oikein hallitse.”
Ei kuitenkaan ammuta totaalisesti alas Nuuskamuikkusen projektia, sillä vaikka levyllä onkin useita heikkoja lenkkejä, ovat levyn akustisesti helkkyvät esitykset kuitenkin paikoitellen sangen viehättä-vää kuunneltavaa.
Kemopetrolin laulusolistin Laura Närhen isä Seppo Närhi nousi suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1975 kappaleella Prinsessa 65. Muita Närhen menestyskappaleita olivat mm. Riita halki ja voita väliin, Ekan luokan randevuu, Minä sekä toi kuu ja Ammuit mua siipeen.
Närhen musiikki oli välillä enemmän kallellaan kantrirokkiin päin. Randevuu-albumin kannessa, jolta myös Kupin kahvia kai jois löytyy, Närhi myhäilee sheriffi McCloudin nuorempana painokse-na farkkutakki niskassa ja lännenhattu päässä.
Irina Milanin käännös kappaleesta onnistuu paikoitellen varsin hyvin tavoittamaan One More Cup Of Coffeen tummana hehkuvan loimun, kuten jo suomennoksen ensimmäiset säkeet osoittavat: ”Nuo suuret tummat helmet katsoo niin kuin tyhjiin sisuksiin/ Ja korpinmustan naisen pään siinä allani mä nään”.
CD-muodossa kappale löytyy Närhen kokoelmalta vuodelta 1996 Fazerin 20 suosikkia -sarjassa.
Lauluja Dylanilta
Raul Reiman (1950-1987) oli yksi tuotteliaimmista iskelmäsanoittajistamme, joka sanoitti lähes 900 levytettyä kappaletta. Suomen kansan kollektiiviseen muistiin piirtyneitä Reimanin sanoituksia ovat mm. Titanic, Minttu sekä Ville sekä Tummat silmät, ruskea tukka.
Vuonna 1978 Reiman kunnostautui myös itsenäisenä artistina, tuoden esiin toisen puolensa säveltä-jänä ja keikkamuusikkona. Minimusicin julkaisema, asenteella nimetty Never gonna be a punk -kasetti sisälsi kaksi Reimanin säveltämää ja sanoittamaa kappaletta sekä version Blowin’ In The Windistä ja seitsemästä muusta lainakappaleesta, kaikki englanniksi esitettyinä.
Mikko Alatalon Yhdentoista virran maa -albumin nimikappale on kreditoitu levyllä Alatalon omak-si sävellykseksi ja sanoitukseksi, vaikka laulu muistuttaa sävellyksenä selkeästi Dylanin Song To Woodya. Kappale on myös mukana DylanCover.com-sivuston laajassa yli 28 000 kappaletta käsit-tävässä tietokannassa, joten ulkomaillakin monet tätä nykyä joka tapauksessa laskenevat kappaleen muitten cover-versioitten joukkoon.
Mikko Alatalon kotisivuilla kerrotaan: ”Itse nimibiisi on kronologinen historian katsaus meistä suomalaisista, minkälaisia perkuleita me olemme. Laulussa käydään läpi menneisyyden traumat, koti, uskonto, isänmaa, sotatantereet, vainajat, muuttunut, outo kotiseutu. Ja lopulta rakkaus-viha
suhteen tunnustaminen 10 virran maahan, josta lähti yhdestoista, ihmisten virta. Biisi on toteutettu minimaalisesti: vain Mikon kitara ja kiihkeä "saarnamiehen" ääni.”
Yhdentoista virran maa olisi siis helppo nimetä Dylanin tyyliseksi kappaleeksi, vaikkei se muistut-taisikaan sävellyksenä niin selkeästi Bobin varhaista Woody-tribuuttia.
Esityksinä nämä kaksi laulua ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Mikon yli seitsenminuuttinen laulu ku-vaa pohjalaista kansanluonnetta. Laulussa on kotiseutuhenkistä ärhäkkyyttä kirosanoineen, vaikka tunnelma muuttuu välillä hyvinkin herkäksi. Koti, uskonto ja isänmaa -teemoineen laulu on vahvas-ti sidoksissa suomalaiseen todellisuuteen.
Piirpauke on Sakari Kukon vuonna 1974 perustama suomalainen, mutta kokoonpanoltaan useimmi-ten monikansallinen, kansanmusiikkia, etnoa ja jazzia yhdistelevä yhtye. Piirpauke teki 1970-luvulla uraauurtavaa työtä jazzin ja etnomusiikin yhdistelijänä. Bändin suurin hitti oli karjalaispe-räinen Konevitsan kirkonkellot yhtyeen debyyttialbumilta vuodelta 1975.
Historia of Piirpauke Vol.1 -albumi vuodelta 1978 sisältää ensimmäisten live-äänitysten parhaita paloja vuosilta 1974 sekä 1976. Levyllä soittavat muusikot ovat Sakari Kukon (puhaltimet, lyömä-soittimet, koskettimet) lisäksi Hasse Walli (kitara), Antti Hytti (basso) ja Jukka Wasama (rummut).
Live-kokoelma oli alun perin 200 kappaleen omakustanne-LP joululahjaksi läheisille ja omaisille. Albumi ilmestyi toistamiseen omakustanteena vuonna 2008, cd-muodossa Hasse Wallin kustanta-mana.
Levyllä kuullaan varsin kiintoisa instrumentaalisovitus My Back Pagesista, joka tyylittelee hienosti laulun melodian romanttis-nostalgisilla sävyillä. Ainut vika kappaleessa on, että se päättyy juuri kun
haltioitunut kuulija on yltynyt parhaaseen ilmakitarointiinsa.
Vesa Lattunen (s. 1949) oli 1971 perustetun progressiivista rockia soittaneen Haikara-yhtyeen kan-tava hahmo. Haikara julkaisi 1970-luvulla kolme albumia, joista ensimmäistä, Haikara-nimistä al-bumia vuodelta 1972 pidetään nykyään jonkinlaisena proge-klassikkona. Lattunen kokosi Haikaran
uudelleen vuosituhannen vaihteessa, jolloin bändi levytti vielä kaksi uutta cd:tä.
Sivuprojektina ilmestyi Vesa Lattunen & Companyn Lauluja Dylanilta EP vuonna 1979. Levyllä kuullaan neljä Dylan-coveria: Mighty Quinn, All Along The Watchtower, North Country Blues ja When The Ship Comes In. Suomennokset kappaleisiin teki levyllä pianoa soittava Rauli Nordberg. Lattusen ja Nordbergin lisäksi mukana ovat rumpali Eljas Holm ja toisena laulajana Liisa Lampi.
Sessioissa äänitettiin enemmänkin Dylan-covereita, mutta EP:llä julkaistiin vain nämä neljä. Ääni-tetyt kappaleet olivat suunnilleen samat, mitä Nordbergin Lauluja Dylanilta -kirjasessa on suomen-noksina. Julkaisematta jäivät ainakin loistavat versiot Senorista, Knockin On Heaven’s Doorista, Forever Youngista ja I Shall Be Released -laulusta. Ne ovat soineet radiossa Ylen kanavilla, ensin lähes koko hoito joskus 80-luvulla ja sen jälkeen uusintana tällä vuosituhannella ainakin Lahden maakuntaradiossa.
EP:llä kuultavista lauluista muut laulaa Lattunen paitsi Rautakaivoksen, jonka laulaa Liisa Lampi. Nordbergin suomennokset ovat toki teknisesti mallikelpoisia, mutteivät ne kestä kriittistä tarkaste-lua Nuuskamuikkusen suomennoksia paremmin. Watchtower-käännökseen esimerkiksi ei liene eri-tyisen tyylikästä ängetä merkonomi-sanaa tai ilmauksia kuten ”tupa täynnä paskaa”. Lisäksi esi-merkiksi englannin kielen When my ship comes in –idiomin kääntäminen sananmukaisesti alkaa helposti haiskahtaa käännöskukkaselta.
70-luvulla perustetut Mayflower ja Vanha Isäntä, jotka molemmat levyttivät vuonna 1979 yhden Bob Dylanin kappaleen, olivat ensimmäisiä varsinaisesti bluegrass-musiikkia soittaneita yhtyeitä Suomessa. Yhtyeiden repertuaariin kuului myös old-time, hillbilly sekä vanhempaa country-musiikkia kuten myös western swing -vaikutteita.
Mayflowerin pääasiallinen laulusolisti oli bändin kitaristi Paul Öhrnberg. Bändissä soittivat lisäksi Kalle Jämsen (mandoliini, kitara), Teuvo Lampinen (basso, laulu), Ahti Marja-Aho (viulu, laulu) ja Kari Reiman (banjo, mandoliini, kitara, laulu), joiden ansioluettelosta löytyy myös mm. sellaisia nimiä kuin Korkkijalka, Tuomari Nurmio & Viides Kolonna ja Värttinä.
Mayflowerin Mountain Memories –albumilta löytyvä sovitus Wallflowerista mukailee muuten tar-kasti alkuperäistä, paitsi että kielisoitin- ja viulutaustat muuttavat laulun bluegrassiksi.
Olli Haaviston ja Timo Vakkilaisen johtama Vanha Isäntä -yhtye voitti popyhtyeiden Suomen mes-taruuden 1973. 70-luvulla julkaistut neljä albumia olivat englanninkielisiä mutta yhtyeen kaksi pal-jon soinutta singlekappaletta Onkimiehen blues ja Kuuskytluvun kauansoiva blues tehtiin ensim-mäisellä kotimaisella.
Suomalaisessa popmusiikissa Vanha Isäntä oli melkoisen poikkeava ilmestys tinapilleineen, viului-neen, hanureineen, banjoineen ja mandoliineineen. Buckets Of Rain löytyy yhtyeen neljänneltä ja viimeiseltä albumilta ja sen laulaa Vakkilainen. Muut levyn muusikot ovat Haaviston lisäksi Juha Tikka, Ahti Marja-Aho, Teuvo Lampinen ja Markku Luukkanen.
view comments(0) |
post comment
March 08, 2010 02:08PM
1. Norman Greenbaum: Spirit In The Sky
The title track is a classic and heads and shoulders above the rest of the album. A perfect song to add to your record collection as a 7" single, but the whole album unfortunately isn't on the same level, as I said in the first sentence.
2. Keith Richards: Main Offender
I remember listening this album from 1992 once before, but only now I have the album on cd. A good album but maybe not quite as good as his solo debut Talk Is Cheap from 1988. Of course, it's hard to beat Talk Is Cheap which is perhaps the best Stones solo album in my opinion, even if Jagger's solo debut from 1985 is a strong contender. The best track on this album is Wicked As It Seems.
3. Blind Faith: Blind Faith
I bought my first Clapton album in about 1987 and finally in 2010 it was time for this one. This is a vinyl edition with different cover than the famous "teenage girl with her breast visible and a silver plane in her hand" cover.
The two tracks that every rock fan knows are Windwood's Can't Find My Way Home And Clapton's Precence Of The Lord. Obviously this six track album benefits of the deluxe edition treatment it received some years back.
4. Blondie: Encounters With Blondie: 28 of Blondie's Greatest Tracks
Surely there can't be many essential Blondie tracks left out of this 2-lp? Before listening this album I only could name one of their classics (Denis), but hearing this collection reminded me they had some other absolute classics like Dreaming, The Tide Is High and what's that fourth one again...?
5. The Faces: The Best Of
This 2-lp collects all the best Faces tracks under one roof. I suppose the biggest hit is Stay With Me. Includes lots of compositions by Stewart/Wood, also some with Lane and McLagan. In my opinion, the best Stewart/Wood joint compositions however can be heard on the early Rod Stewart albums.
6. Genesis: From Genesis To Revelation
I think I have now all the Genesis' albums except their last studio outing We Can't Dance.
I had a presumption on this first album the band had not quite yet found their own style. How wrong I was! Without a doubt, this is the first proud chapter in a series of complicated Genesis albums.
7. Gloria Gaynor: The Best Of
Another new name in my record collection. Never Can Say Goodbye is the best track. Many of the other tracks are only of average quality but it's good to have atleast one album of mid-seventies disco in your collection, isn't it?
8. The Blues Brothers: Best Of
This one's got not much to to with blues, and a better name for the band could have been Soul Brothers. Among the highlights are cover versions of Soul Man and Gimme Some Lovin'. They sound a lot like Hall & Oates at times.
view comments(0) |
post comment
Next
